Tonavan keskijuoksun kasvillisuus
Joen vanhat uomat ja hitaasti virtaavat osat ovat runsasplanktonisia, mutta siellä, missä virtaus on vuolaampaa, on elämää vain vähän, koska virta vie sen mennessään. Vanhoissa uomissa ja hitaasti virtaavilla paikoilla on runsaasti kaislikkoa, lajeina erilaiset ruo´ot, kaislat ja osmankäämi, kauempana joesta kasvaa saroja. Jos virtaus on voimakasta, kasvavat rannat pajupensaita. Kauempana joesta on metsikköjä, joissa kasvavat hopeasalava sekä hopea- ja mustapoppeli. Kaikkein uloimpana, kuivemmassa maaperässä, kasvaa käytävämäistä galleriametsää, jonka lajeina ovat tammi, jalava ja saarni. Näissä metsissä on myös erilaisia köynnöksiä, kuten kärhöjä, villiviiniä ja humalaa.
Vanhojen uomien rantojen soistuneessa maaperässä kasvaa runsaasti tervaleppää, ja maassa on sammalta ja saniaisia. Siellä kasvaa myös rauhoitettua suonokkosta. Tulva-alueilla on runsaasti lyhytikäisiä lajeja, jotka kuolevat alueen kuivumisen myötä.
Eläinkunta
Pituuteensa nähden Tonavassa elää kohtalaisen vähän kalalajeja, yhteensä runsas 50. Tyypillisimpiä ovat sterletti, karppi, hauki, monni, jokibarbi, lahna, ruutana, katkerokala, ahven ja kuha. Näistä sterletti ja karppi kuuluvat suosituimpiin ruokakaloihin.
Siellä missä on runsaasti vitaa ja vanhoja uomia, on myös erilaisia hyönteisiä, kuten surviaissääskiä, vesiskorpioneja ja -luteita, myös malariaa levittäviä sääskiä aina 1950-luvulle saakka. Hiljattain on kantautunut tietoja, että malariasääskiä olisi tavattu jälleen, lähteenä olisivat maahan tuodut kauppatavarat. Vesikotilot viihtyvät samoilla seuduilla, samoin isokiekkokotilo. Sammakkojen lajisto on runsas, äänekkäimpänä mölysammakko. Rantakäärmeiden lisäksi alueella elää toinen lisko, noppakäärme, jonka pelätään ajan mittaan muuttuvan yhä harvinaisemmaksi. Toinen suojeltu laji on suokilpikonna. Sen harvinaistumisen syynä ovat luontoon vapautetut lemmikkikilpikonnat.
Tonavan ja sen tulva-alueiden linnusto on runsas. Tavallisin näky on naurulokki, joka ei kavahda suurkaupunkejakaan. Samaa voi sanoa sinisorsista ja hanhista. Muita yleisiä lintulajeja ovat töyhtöhyypät ja merimetsot. Vaikka joen keskijuoksulla ei eläkään niin runsaasti erilaisia haikaroita kuin suistossa, voi Unkarin alueella nähdä harmaa-, rusko-, yö- ja kaulushaikaroita. Viimeksi mainitun ääntely on varsin omintakeista ja kovaäänistä. Pussitiaiset ja pronssi-iibikset lienevät outoja suomalaisille.
Vanhojen uomien pikkunisäkkäiden lajikirjo on kohtalaisen suuri: vesipäästäinen, vesimyyrä, vaivaishiiri, uhanalainen ja rauhoitettu saukko, välillä jo kadonnut majava sekä tšekkien istuttama piisami. Suurempia saalistajia ovat kettu ja hilleri. 1800-luvulla hävinnyt kultasakaali on palaamassa, koska havaintoja on tehty yhä enemmän.
Tonavan keskijuoksun suurehkoissa metsissä elää myös kauriita ja saksanhirviä sekä villisikoja.
Juttu on ilmestynyt Suomi-Unkari-lehdessä 1-2018.
Tonava-sarjan muut artikkelit:
Tonava – luontoarvoja ja maailmanperintökohteita
Tonavan merkitys Unkarin talouselämälle
Polkupyörällä Tonavan vartta Saksasta Mustallemerelle?
Tonavan kalakeittokilpailu – Bajan ja Paksin kalakeitot